Hipan kans liideltiin tänään agilitya mini-kakkosissa junkohallissa Torkin järjestämissä kisoissa. Hyppyrata josta nollatulos, luva ja sijoitus 2. Meidän aika oli 40,35 muistaakseni, ihanneaika 42. Meikä jännitti ko pieni piru ja se varmaan näkyi suorituksessa mutta siltin sieltä läsähti nollatulos! :D Ou jee. Tätä ei odotettu vähillä reenauksilla. Mutta hyvä näin.

Toiselta radalta saaliiksi jäi hylkäys. Ei oikein enää ajatukset pysyny koossa ja mun ohjaus oli sen mukaista niin mikäpä sieltä muu pläjähtäis kuin hylky. Hippaa paleli jo ensimmäisen radan aikana joten vein sen kotiin ennen kuin palasin hakemaan palkintoa.

Viikko sitten meille saapui pieni paketti jonka toimitti kotiin asti Marjut ja Marko. Pieni paketti on nimeltään Velmu joka tuli Kilpurin ja Hipan kaveriksi.

Velmusta on tullut Roopen oma.

Hengissä ollaan vaikkei blogia ole ollut aikaa rustailla. Vähemmälle on jäänyt agilitykin kun jatkoin tammikuun alussa opintoja. Reenaamaan pitäis kuitenki keretä kun ilmotin Hipan pakkasralliin kisaamaan. Ehkä jostain lohkeaa sitä aikaa reenata edes vähäsen..

Jos opinnoilta ehtii, niin lenkille sitä pittää suunnata Hippulaisen kans. Sitten on Roopen kuljetukset laskettelemaan tai muuta vastaavaa. Välillä kuljetaan päivästä toiseen kelloa vahtien. Ei ole vapaa-ajan ongelmia ennää ;)

Otto on mielessä vieläkin usein. Aika parantaa haavat..

Helmikuulle suunniteltiin laskettelureissua Leville. Oispa ihanaa päästä pitkästä aikaa mäkeen!

Teimme vaikean päätöksen  sen jälkeen kun Otto kuvattiin Oulun akuutissa pitkällisen, kuukausien ontumisen jälkeen. Diagnoosina kyynärnivelten kasvuhäiriö ja etenevä nivelrikko. Jotain osattiin aavistaa kun etupää on alusta asti ollut honkelo ja ontuminen alkoi jo elokuun alussa. Mutta että tilanne oli jo niin paha.

Hetki meni sulatellessa, lopullinen järkytys tuli vasta seuraavana päivänä kun tajusi tilanteen vakavuuden. Kahden eläinlääkärin lausuntoja lukiessa tilanne alkoi pikku hiljaa selkiintyä ja todettiin ettei ole muuta mahdollisuutta kuin päästää Otto kivuistaan. Vahvasti perinnöllinen sairaus oli alkanut jäytää Oton luustoa kiivaimmassa kasvunvaiheessa. Kipulääkkeitä se oli syönyt jo kuukausia, enemmän tai vähemmän. Lopulta nekään ei enää auttaneet toivotulla tavalla ja sen takia kuviin lähdettiin Ouluun asti. Kolmelta eläinlääkäriltä kyselin Oton tulevaisuudesta, leikkauksella että ilman eikä paljoa toivoa annettu.  Aktiivisena koirana Otto rakasti riehua ja juosta mutta ei päässyt toteuttamaan itseään kovinkaan usein kun linkutti aina. Tokoa harjoteltiin kotona sisällä ja sitä se teki innokkaasti. Kaikki jäi kesken..

Otto nukahti ikiuneen 7.12.09 Roopen silittäessä sitä. Nyt sillä on hyvä olla, ei ontumista eikä kipuja. Tämä päätös tehtiin eläinystävälle rakkaudella. Annetaan sen mennä ettei tarvitse kärsiä kivuista yhtään enempää.   Päätös oli raskas eikä tätä vieläkään voi uskoa todeksi, talo tuntuu tyhjältä kun vastassa ei ole sitä ruskeaa, iloisesti häntää heiluttavaa mötikkää. 

On vierähtänyt pari viikkoa etten oo blogia päivittänyt. Ei vaan ole ollut aikaa tai jaksamista. Treeneissä (agi) on kuljettu Hipan kans normaaliin tahtiin ja ens kuulle ois yhet kisat katottuna. Ellei juoksut sotke taas suunnitelmia.. Hippa alotti viikko sitten laihdutuskuurin & kummasti virtaa löytyy enemmän ;) Ulpu oli sitä mieltä että Hippa joutaa olemaan pikkusen kevyempi, mikäs siinä mutta Hippaa asia ei oikein miellytä. Aika kärkkäänä on mutta uskoopa Ottokin paremmin kuka käskee!

Otto ontuu. Harmillista kun ei voi pahemmin vapaana juoksuttaa :( Toivottavasti ontuminen on pelkkä lihasrevähtymä. Ens viikolla eläinlääkärille mikäli oireet jatkuu. Häkkilevossa pidän Ottoa päivittäin ettei riehu jalkaansa ihan pilalle. Tänään otettiin vähän tokoa sisällä ettei aivoihin kerry liikaa virtaa ;)

Omalla tontilla pysyy vielä vaikkei portti aina ole kiinni, harvemmin se edes yksinään haluaa jäädä, mun tai Emman vanavedessä kulkee. Naapurin koiralle pitää välillä haukkua tai puhista kun se räksyttää Otonkin edestä.

Ensinnäkin kamalassa tuulessa. Ja toisekseen vatsa täynnä, mutta tulipa käytyä!

Hyppyjä otettiin muutama kerta, rimat maassa. Yhtä ja kahta hyppyä niin että pallo tai patukka lensi ja sinne Otto säntäsi kauhialla vauhdilla. Hienosti palautti lelut suoraan käteen. Rengasta otin makupalalla, kerran sain sen menemään minikorkeudelta, toista kertaa ei enää suostunut. Kenties johtui siitä kun maha oli täynnä aamuruokaa ;)

Kepin ensimmäistä väliä harjoteltiin muutama kerta. Raukka oli ihan ihmeissään että mitä ne tämmöset kepit on ja ne pitää vielä kiertää! Laitoin istumaan ennen ensimmäiselle välille menoa, siitä se tapitti eikä aina ensimmäisestä kehotuksesta lähtenyt liikkeelle. Mitä sitä nyt liikutaan kun kerta käsketään istumaan!