Ja siellähän me treeneissä notkuttiin valmiina uusiin koitoksiin, mielessä eiliset hylkäykset ;)
Tänään aiheena takaleikkaukset ja eteneminen. Parin yrityksen jälkeen takaleikkaukset alkoi sujua, ainoa vaan että itse unohdin valssata aina niissä kohdin missä olisi pitänyt.. No meni se siltin hienosti peräkkäin kolmelle putkelle, eteni oikein vauhdilla mistä olin tosi tyytyväinen. Kisoissa kun vauhti oli hitaampaa mitä treeneissä. Kepeillä taas sählättiin mutta nekin sujui parin yrittämisen jälkeen ja palkkasin aina niissä. Hippa kyllä etenee ja kuuntelee mutta minä sählään tai sanon mitä sattuu käskyjä. Mielenkiintoinen parivaljakko ollaan kun Hippa osaa ja on vauhdikas mutta tämä mamma täällä on vähän kokematon vaikka yritys hyvä kymppi plussa ;)

Kaisa meni Hipan kans toisella kierroksella radan uudelleen. Mun selkä sanoi että nyt riittää. Hippa oli hämillään että mitäs nyt, ohjaaja vaihtui. Meni se kuitenkin, hieman hitaasti, loppua kohden kirien. Lelua kanteli palkaksi ja urisi Kaisalle, ja sitten kiikutti lelun mulle. On se semmonen tuo Hippulainen, ihan vauhdissa radalla vaikka kotona valeraskaudessaan makaa sohvalla päivät.

Hajamielisyys kuuluu kai raskauteen? Jätin takkini kentälle, kotiavaimet sinne taskuun ja kerkesin melkein kotiin asti kun Kaisa soittaa että jäikö mulla takki. Ai jäikö? No himputti jäi! Ei tarvinu onneks takasin kääntyä kun hain takin Kaisan luota. Kiitos Kaisa kun huolehdit!