Tulipa sitten testattua ettei kannata ahnehtia kisoja molemmille päiville. Varsinkaan jos ensimmäinen päivä on liidelty lujaa agilityssa hullun kiilto silmissä. Hippa oli sitä mieltä että nytkin liidetään tai sitten ei tehdä mitään. Hyvin neiti kusetti mua 6 - 0 kun hokasi ettei hallille tultukaan liitämään.

Käytiin siis Oulussa OKK:n hallilla koittamassa sitä viimeistä ykköstulosta alokasluokasta. Aika heikosti meni Hipan tasoon nähden mutta mitäs menin ahnehtimaan ;) Ei käynyt sitten mielessäkään että koira on selvästi vielä agiliidon lumoissa ja kaukana tokottelusta kun ei olla sitä edes ehditty viikolla treenata. Tulosta ei tullut tällä kertaa. Paikallaolo meni nollille, samoin liikkeestä maahanmeno mikä on aina sujunut hyvin. No nytpä Hippa jäi seisomaan ja katseli mua sen näkösenä että sanoitpa mitä tahansa, en mene maahan. Luoksetulo oli ainoa kymppi luoksepäästävyyden ohella, jee! ;) Liikkeestä seisomisessa ei edes yrittänyt pysähtyä, vaan hiljalleen tuli hiipien sen näkösenä kohti että pitikö muka pysähtyä. Juu ei pitänyt ja mamma oli innoissaan ;) Hypyssä Hippa luuli päässeensä agin lumoihin, hyppi estettä menemään ja tuli luokse kuin pyytäen että nyt juostaan mamma.

Olipa sekin kisa, koettu mikä koettu ja opinpa ettei ruveta ahnehtimaan :D Hippa sai siltin palkkansa kokeen päädyttyä vaikka aistihan tuo etten ollut tyytyväinen. Katsotaan ensi vuonna miltä treeni- ja kisarintamalla näyttää.