Tänä aamuna peruin meidän osallistumisen lauantain BH-kokeeseen. Harmittaa aivan vietävästi, tekisi mieli kirota ääneen ja lujasti. Treenattu on ja Hipalle pukkas valeraskaus päälle eikä loppua näy. Turha lähteä perässä raahattavan kans pitkää seuraamista ottamaan. Paikallaolo ois voinu nyt onnistua aika jees ;) On tämä tämmöstä. Mennee ens vuoteen seuraava yritys. Ei mahda mitään.

Eipä tässä montaa kuukautta ole hyvää treeni- ja kisa-aikaa kun Hippulainen juoksee kolme kertaa vuodessa + valeraskaudet jokaisen juoksun jälkeen. Syksyllä käydäänkin eläinlääkärin pakeilla ni johan ne juoksut häviää! Toivottavasti ahneus ruokaan pysyy edelleen kuin tähänkin asti.

Niin, ja elokuun tokokoekin jää käymättä. Tuskin se viikossa tuosta tokenee. Elän toivossa että ehdittäis käydä edes kerran ennen leikkausta agikisoissa mutta saa nähdä miten käy.

Otto ei olekkaan niin paha riiviö mitä ensimmäisellä ja toisella viikolla. Virtaa riittää välillä mutta osaa myös rauhoittua. Helteet saa etsimään varjoa pihalla & vedessä tykkää juosta ees taas. Nimensä kuullessaan juoksee luokse ja istuminen on hanskassa. Osaa hetken odottaa myös ruokakupille pääsyä & katsekontaktia pitää mielellään. Jotain hyvääkin eikä aina vaan jotain tuhoa ja sekamelskaa :D

Oton lempipuuhiin kuuluu uida vesikupissa niin että joka paikka on vedessä kolmen metrin säteellä kupista...